Pian ensimmäinen viikko ohi ja on kyllä tuntunu mun elämän pisimmältä viikolta. Voin vaan sanoa huokaus. Nää pari päivää ei oo ollu sen parempia kun edellisetkään, tai torstai oli jo vähän parempi sillee että se meni oikeastaan nukkues kun oon kipiänä. Ja sit sain hommattua Niinisaloon kyytin sunnuntaiks! En oo koskaan oottanu sunnuntaita näin lujaa :D Itkukohtaukset on onneks vähentyny, vissiin alkaa jo helpottaan? :o Ja päivän kohokohdat on Vilin soitot ja ollaan keretty ihan rauhassa puhumaan :) Sellasia 6-8 min puheluita :) ja on maailman paras tunne kun kuulee sen äänen, mut sit puheluiden jälkeen tulee alakuloinen olo. Koitan ittelleni koko ajan toitottaa mieles että pian tää on ohi, mut 250 tai 342 päivää, huikee aika.
Mulla on nyt kauhee vertauskuva mut silloin kun oon menettäny jonkun läheisen ihmisen niin ihmiset sanoo: "Kyllä ajan kans helpottaa" Mut silloin kun on just menettäny sen läheisen niin ei vaan pysty uskomaan että joskus yli pääsis tai että itkeminen helpottais. Jos ymmärsitte mitä ajoin takaa, että vaikka tietää että tää aika menee nopeesti mut nyt vaan ei pysty uskomaan siihen.
Sit mulla on nukkuminen ollu koko viikon sellasta 2-5 h, herään vaan yhtäkkiä abt. viiden-kuuden aikaan aamulla ja sit ei enää nukuta. Ketuttaa. Mut tänään pitäis vähän pitää hauskaa Mikaelin, Akun, Sonjan ja Jasminin kans ja käytiin Kauhajoella kattelemas kavereita joita ei oo hetkeen nähny :p Ja sit huomenna tosiaan vihdoin pääsen kattomaan kultaa! Mua kyllä suoraan sanoen pelottaa. Miten tuun reagoimaan kun nään Vilin? Ja kuinka pahalta sit tuntuu lähtee sieltä? Itku jossakin vaihees tulee, se on satavarma. Mut onneks on taas yks aamu vähemmän.
Ps. HUOM INTTILESKET!! Netissä on foorumi, josta saa vertaistukea tähän inttileskeyteen, mua ainaki auttanu hirveesti :) Foorumille pääset täältä. Siellä on muutenki paljo kaikkee, mm. inttimusiikkia ja inttisanasto :)
Löysin blogisi aamukammasta, olen itse ex-inttileski ja voin omien kokemusten perusteella sanoa että kyllä se ajan kanssa helpottaa, vaikka tiedänkin että tässä vaiheessa ei tunnu siltä. Olin itse vuoden leski ja jossain vaiheessa siihen hommaan tottui, sitten kun lomat lähtivät rullaamaan ja muutenkin pahin kiire alussa helpotti. Mutta tuntuuhan se pahalta alkuun, tottakai.
VastaaPoistaItse pelkäsin myös ekana viikonloppuna vierailupäivänä nähdä miestä, mutta omalla kohdalla pelko osoittautui turhaksi, toivottavasti sinunkin kohdalla näin :) helpotti vaan ihan hirmuisesti kun näin kuinka hyvin mies viihtyi ja oli niin innoissaan kaikesta :) enkä edes muistanut kyynelehtiä kun olin niin helpottunut.
Hei! Kiitos kommentista :) Kyllä joo tää tästä helpottaa, huomannu tuolla aamukamman puolella että monella oli vielä pahempi olo kun mulla mut sit niilläkin olo helpotti ajan kans :)
Poista