2 päivää inttileskeyteen

Päätin ruveta kirjoittamaan elämääni inttileskenä koska tämä on mulle ja Vilille jännä vuosi koska Vili tosiaan lähtee kahden päivän päästä Valtion palvelukseen Niksulaan. Sekavin tuntein tätä on odotettu, tai mä en oo kyllä odottanu, paremmin vois kuvailla sanalla pelko. Siis älkää nyt käsittäkö väärin. On hienoo ja mahtavaa ja oon ylpee että Vili lähtee armeijaan mut kauhiaa silti olla erossa. Toki tähän on totuttu jo mutta kun haluais vaan jo olla vuoden jälkeen enemmän tekemisis, mutta voihan olla että tämä lujittaa suhdetta, maybe :p

Mutta kirjoitan tätä myös itselleni muistoksi tulevasta vuodesta jota voi sitten muistella ja kuinka nopeaa ne aamut sitten loppujen lopuksi sujahtaakin nopeesti ohi vaikkei nyt tunnukkaan siltä ja myös niille muille lukemattomille inttileskeille jotka käyvät samaa läpi :)

Mutta uusien lukijoiden takia voisin kertoa vähän ittestäni, Vilistä ja meidän suhteesta :)
Oon siis 21 vuotias merkonomiopiskelija ja oon nyt vuoden asunu Seinäjoella 25 neliön kartanossa kahden sydämenvalloittaja kisulin kanssa Vili on mua 2 vuotta nuorempi,valmistunut media-assistentiksi ja aivan mahtava upee söpö komea ja paras poikaystävä mitä nainen voi saada. Meille tuli uutena vuotena vuosi täyteen ja viime vuosi oli mun elämäni paras vuosi,suurimmaksi osaksi Vilin takia. Meillä on niin mahtava suhde keskenään ja nautitaan toistemme seurasta joka sekunti :) Pisin erossa-olo aika meillä taitaa olla se kaksi viikkoa? Eli nyt taitaa tulla tänä vuonna uusi ennätys kun ollaan erossa, mutta ne vaan lujittaa suhdetta toivottavasti ja arvostaa niitä yhteisiä hetkiä vielä enemmän.

Palvelukseen Vili astuu siis 6.1 ja vielä ei ole tietoa kauanko Vili joutuu armeijassa olemahan. Vili haki Spolleksi ja sotakoiranohjaajaksi, molemmat kestää sen 9 kk ja sitten vielä rukkiin ja sen kesto oli sen vuoden. Moni varmaan arvaa kumpaako toivon enemmän; nuota kahta ekaa vai rukkia :D

Me ollaan jo tosi paljon suunniteltu intin jälkeistä elämää ja yhteenmuutto on se mitä odotan ja se auttaa jaksamaan ja auttaa ajattelemaan asioita eteenpäin tai en osaa selittää! :D Kumminki, intti-aika on odottamisen arvoista kun sen jälkeen unelmat toteutuu :)

Mutta luulen että aluksi tuntuu tosi pahalta koska ollaan nyt täs 2 viikkoa oltu koko ajan niin ku paita ja peppu ja sitten yhtäkkiä toinen ei olekkaan siinä vierellä.

Toki tässä armeija-höskässä on yksi iso hyvä puoli, saan viettää aikaa kavereiden kanssa joiden kanssa ei oo ehtiny olemaan ja kokemaan kaikenlaista tämän vuoden aikana, voin vaikka esim. lähtiä kaveriporukalla laskettemaan tai tehdä road trip-matkan veljen kanssa ja Sonjan kanssa riehua :)

Mutta nyt meen nauttimaan vielä viime hetkistä kullan kainaloon Supernaturalin merkeissä.
Ja jos siellä ruudun toisella puolella on kohtalontovereita, kirjoitelkaa ihmeessä omia tuntemuksia, niitä kiva jakaa keskenään, ja toki "vanhentuneet" intillesket myös voi tsempata sekä voi muutenki tulla vaihtamaan kuulumisia. Jokaiselle inttileskelle ja inttipojalle onnea ja tsemppiä tulevalle vuodelle! :)